Avainasemassa maku ja monikäyttöisyys – kokemuksia tuoremakupohjista
Toukokuussa lanseeratut Mestari Forsman tuoremakupohjat ovat olleet meillä Atria Foodservicen kehityspäälliköillä testikäytössä nyt jo hyvän aikaa. Käyttömahdollisuuksien laajuus pääsi yllättämään ja yllättää edelleenkin, kun tuotteet tulevat päivittäisessä käytössä entistä tutummiksi.
Jossain vaiheessa pohdin, että onko maustamisesta tehty jopa liian helppoa ja yksinkertaista, mutta tästähän ei missään nimessä ole kyse. Tuoremakupohjien autenttiset maut nimittäin nimenomaan ruokkivat inspiraatiota tuttujen reseptien tehostamiseen ja paranteluun sekä aivan uusien reseptien luomiseen.
Tuoremakupohjien autenttiset maut nimittäin nimenomaan ruokkivat inspiraatiota tuttujen reseptien tehostamiseen ja paranteluun.
Kaiken ytimessä on maku. Ja kun maku on tuoremakupohjan myötä stabiili, on myös lopputuloksen tasalaatuisuus turvattu. Tiettyjen työvaiheiden poistaminen taas vapauttaa aikaa muuhun tärkeään työhön. Yksinkertaisimmillaan yhdistetään majoneesia ja makupohjaa maukkaan dipin valmistamiseksi, jolloin työaika saattaa vähentyä jopa alle puoleen entiseen verrattuna.
Fermentaatioprosessilla on merkittävä vaikutus siihen, miten tuoremakupohjat käyttäytyvät ja etenkin miltä ne maistuvat. Selkeimmän käsityksen tästä saa maistamalla tuoremakupohjaa sellaisenaan. Parhaana esimerkkinä toimii ehkä valkosipulituoremakupohja, jossa pääraaka-aineesta on muovautunut pyöreän pehmeä, mutta täysi tunnistettava ja syvyytensä säilyttänyt makumaailma.
Tuoremakupohjien myötä freesaus, joka on avainroolissa kuivien mausteiden makujen avaamiseksi, voidaan jättää pois, sillä fermentaation myötä tuoremakupohjien maut ovat jo valmiiksi kukkeimmillaan. Näin ollen esimerkiksi kylmävalmistusta hyödyntämällä valmistettujen ruokien lopputulos paranee merkittävästi kuin itsestään. Makujen ollessa valmiiksi auki ne maistuvat käytännössä ruoassa heti sellaiselta kuin reseptin tekijä on sen ajatellut, eikä maku muutu, vaikka ruokaa jäähdytettäisiin ja lämmitettäisiin uudelleen.
Tuoremakupohjien myötä freesaus, joka on avainroolissa kuivien mausteiden makujen avaamiseksi, voidaan jättää pois, sillä fermentaation myötä tuoremakupohjien maut ovat jo valmiiksi kukkeimmillaan.
Mihin kaikkeen tuoremakupohjia sitten voi käyttää? Tähän sanoisin, että siellä missä tarvitaan makua, voit käyttää tuoremakupohjaa. Kysymys kuuluu, onko sellaista ruokaa olemassakaan, missä ei makua kaivattaisi. Ei tule mieleen ainakaan allekirjoittaneelle.
Näppärimmin tuoremakupohjien käyttöön pääsee käsiksi meidän valmiiksi testaamillamme resepteillä. Olen huomannut, että ammattilainen kyllä nappaa tuoremakupohjien jujusta kiinni hyvinkin nopeasti ja ideoita alkaa syntyä. Nämä ideat taas on helppo implementoida käytäntöön toimiviksi resepteiksi, vaikka keittiössä ei täyttä riviä koulutettuja kokkeja olisikaan. Lopputuloksen toistettavuus kun on turvattu muutaman haastavan työvaiheen jäädessä pois.
Ammattilainen kyllä nappaa tuoremakupohjien jujusta kiinni hyvinkin nopeasti ja ideoita alkaa syntyä.
Käyttömäärien kanssa pääsee sinuiksi hyvinkin nopeasti noudattaen meidän ohjeistamaamme neljästä kymmeneen prosenttia tuoremakupohjaa per nesteen tai massan määrä. Noiden raamien sisällä liikkuminen omasta ja asiakkaan makutottumuksesta riippuen tuntuu riittävän.
Vaikka oma testailu on edennyt vaiheeseen, jossa kahta maa-alueellista tuoremakupohjaa yhdistäessä on löytynyt täysin uusia makukokemuksia, ja hyödynnän tuoremakupohjia alkuruoista aina jälkkäreihin asti, tuntuu että mahdollisuuksien kaivo on pohjaton. Innolla ja mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea kollegat näistä vielä keksivätkään.